torstai 9. helmikuuta 2017

Pihapiiriaakkoset: E

Elämä ja Elegia.
Olisi voinut olla myös elämys, eläimet, eläke, Elvis, eriparisukat, elinvuodet, esikot...

Meidän mäellä on ollut elämää 1880-luvulta lähtien,
lie ollut jo aikaisemminkin, mutta tuolloin paikalle rakennettiin vaivaistalo.
Nyt täällä asumme me, ikääntyvä pariskunta koirineen.


Elämä on ollut välillä niukkaa ja tiukkaa,
aina olemme kuitenkin selvinneet.
Näinhän se menee, että jos joka päivä paistaa aurinko,
niin siihen(kin) saattaa kyllästyä.
Elämä on ihmeellinen sekametelisoppa!

 

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino

Elämää suurempi runoilija.

16 kommenttia:

  1. Notkosta nousin. Taasko on painua tieni? Nuo lauseet on tutuimmat tuossa uljaassa runossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät lauseet, varsinkin tuo notkosta nousu, Maarit.

      Poista
  2. Pohtivainen Nettimartta tänä aamuna. Ajattele, kuka on seissyt pihassasi yli sata vuotta sitten ja miettinyt elämää mahdollisesti juuri E. Leinon henkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi usein ajattelen ja taputtelen kivijalkaa, mitä kaikkea nekin voisivat kertoa, Mirja.

      Poista
  3. Kuulin Vesa-Matti LOirin ääänen, kun luin runon..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, varmasti meistä useimmat kuulevat hänen äänensä Elegiassa, Hannele.

      Poista
  4. Viitaten edelliseen kommentoijaan myös mulle Vesku lauloi tuon Elegian äsken. Laulu ja mies vaan ovat niin upeat!
    Olen samaa mieltä, ettei pelkkä päivänpaiste ole aina hyväksi. Eihän siitä osaa nauttia ellei ole välillä vähän pisaroita ja myrskyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, vaikea on kenenkään tulkita Elegiaa tunteikkaammin kuin Vesku. Näin vanhemmiten sitä toivoo tyyntä ja tyventä, myrskyjä ja tuiskuja on ollut elämän laineilla ihan riittämiin. Ilonpirskahduksia!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitti, Sussi! Kuvien taikaa, kun sanoja on vähän...

      Poista
  6. Teillä on siellä perinteinen paikka asua, paljon on paikkanne nähnyt elämää - iloja ja suruja, nälkää ja ylläkylläisyyttä, mutta aurinko on aina noussut ja elämä kantanut!

    Tuo Elegia on tosi ihana, vaikka en ole Veskun ystävä niin tuo sopii hänelle erinomaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, kirjoititpa kauniisti, kiitos.

      Poista
  7. Elämään kuuluu monenlaisia laskuja ja nousuja. Voisipa melkein sanoa, että onneksi... muuten voisi olla tasaisen tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatuska, noinhan se elämä menee ja kuljettaa, ylä- ja alamäkiä, huipulla tuulee ja laaksossa on suvanto.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...