Karjalanpiirakat... noh... olivat kyllä ihan suunmukaisia maultaan,
mutta ulkonäkö oli kyllä melkoisen... hmm... omintakeinen.
Taikinasta tuli tönkköä ja se repeili kaulitessa.
Kaikki piirakat on kuitenkin syöty, ja mies pyysi tekemään lisääkin,
joten ei piirakat ihan pahoja olleet (tai mieheni oli hyvin kohtelias).
Kelit ovat olleet lauhkeita, ja olen nakellut koirapojille palloa
ja samalla suunnitellut ensi kesän puutarhatöitä.
Karhupatsas, peikonpähkinäpensas ja Tuisku The Mäyräkoira.
Vapautta on vain umpihanki.
On ollut taas hillittoman upeita kuutamoita.
Terassin lamppu loisti kuin kuu.
Puupatio pitää petsata mustaksi,
siten se sointuu Pömpeliin ja Kesälään.
Kuusien edestä alkaa vanha pelto,
josta teimme nurmikkoalueen ja Marjatarhan hedelmäpuineen.
Nurmikon ja pihan rajapinnassa on melkoinen korkeus ero.
Ajatuksena on ollut, että pyydän kaivinkonetta kaivamaan
ison yhteinäisen istutusalueen, johon siirrän
yläpihalta pionit ja japanin ruusukvittenit.
Yläpiha raivataan yhtenäiseksi, mahdollisimman helppohoitoiseksi,
nurmikkoalueeksi, jossa kasvaa puita.
Valmiina on hemlokki, sembramänty, hurmevaahtera,
vaahtera, jonka lehdissä on vaalea reunus, hevoskastanjoita,
korkkipuu, saarneja, kuusia, mäntyjä, pihlajia ja tammia.
Kohta on helmikuu ja valo sen kun lisääntyy!
