maanantai 22. helmikuuta 2016

Paluu filmiaikaan (melkein)

Olen palanut filmiaikaan,
tai ainakin melkein,
sillä digi Leicani muistikortille mahtuu vain 30 kuvaa.
Jokaista kuvaa pitää harkita,
aivan kuin ennen vanhaan.

Yhdessä tietokoneessamme oli onneksi XP-käyttöjärjestelmä,
ja sain purettua Leican muistikortille tallentuneet kuvat.
Kuvat ovat vuodelta 2008.
Kyllä, luit oikein, eli kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten.
Muutimme taloomme vuotta aikaisemmin ja
huomaan kuvaavani ihan samoja maisemia ja
 peltoja vielä tänäkin päivänä.

Kuvissa on 70-luvun fiilis, vai mitä?





Meikämarttakin oli päässyt kuvaan.
Kuvan on ottanut mieheni, Esa.
Kuvattu Saaren kansanpuistossa.


16 kommenttia:

  1. Muistoja menneiltä vuosilta! Mukava varmaan verrata silloisia maisemia tämän päivän maisemiin
    Minulle ei tullut mieleenikään, että Leica onkin filmikamera, pidin itsestäänselvänä, että on digi. Saako noita filmirullia vielä jostain? Entä kehitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä Leica on digi. Alkuperäsen mallin, mistä tämä pienoismalli on tehty, valmistus on lopetettu 60-luvun lopulla ja se oli tietysti filmikamera. Kyllä filmirullia on vielä kaupan. Äitin napsii kuvia pokkarilla, mikä käyttää filkkaa. Kuvien kehittäminen on sitten ihan toinen juttu, mielestäni harvoissa kuvaamoissa on enää tätä palvelua jäljellä.

      Poista
  2. Ihana tunnelma kuvissa! Totta muuten, että uusilla digikameroilla tulee otettua valtavasti kuvia, kun ei tarvitse miettiä jäljellä olevan filmin/muistikortin tilan määrää. Mutta muistan hyvin, kun kortteihin mahtui vain muutama kuva. meillä taitaa vieläkin olla vanha kortti, johon mahtuu vain kahdeksan kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, kahdeksan kuvan muistikortti oli minunkin ekassa digikamerassa, mikä oli järkäleen kokoinen, mutta kuvan oli ylimaalisen loistavaa laatua, teknisesti siis.

      Suurimman osan kuvistani otan kännykällä. Sitten kun haluan lähi- tai kaukokuvia, niin tartun järkkäriin. Sekin on jo vähän antiikkinen, ikää 10 vuotta. Leicallani voin hifistellä ja harkita, nauttia.

      Poista
  3. Kauniit, nostalgisen väriset kuvat.
    Minä kuvaan aika ajoin polaroid-kameralla, jossa on 8 kuvaa. Jokainen kuva tulee tarkemmin mietittyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AnnaS, eikös vaan tulekin harkittua tarkemmin kuvakulmia! Aikoinaan kun kuvasin mustavalkoiselle filmille, niin piti hahmottaa kohteista muodot ja valoisuudet, ennen kuin kannatti painaa kameran laukaisinta.

      Poista
  4. Hyvä, että sait siirrettyä kuvat. Nehän on pala historiaa. Kuvaaminen on kyllä muuttunu palio. Nykyysin tuloo otettua yhyren päivän aikana enemmä kuvia, ku filimiaikana koko vuatena. Eihä silloo otettu kuvia, ku joistaki tärkeestä tilaasuuksista. Useen joulu ja juhannuskuvat oli samalla filimillä. Myähemmi, kersoja tiätysti tuli kuvattua enemmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, totta! Meijän suvussa oli muutama innokas kuvaaja, heiltä kai perin kuvausinnostukseni. Isotätini napsi kuvia ja kirjoitteli tarinoita vielä 99 vuoden ikäisenä. Tuohon saavutukseen tähdätään, vai mitä!

      Poista
  5. Nuo ovat tosi kauniita kuvia tuolta teidän maisemistanne. Niissä on sellainen ihana rauha, jota tuntuu, että minulta nyt puuttuu tästä päivästä, kun tekemistä olisi vaikka kuinka paljon ja aikaa ei. Kiitos, että sain niistä voimia tällekin päivälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kiitos ja ole hyvä, blogiystäväni!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kruunu Vuokko, maalla asumisessa on puolensa: peltomaisemat. Mukavaa, kun tykkäät!

      Poista
  7. Ihania kuvia, varsinkin tuo tien kuva, keskellä kasvaa heinää...kiireettömän elämän merkki. Aivan tuli lapsuus mieleen. Haluaisin kanssa uuden kameran, sellaisen...josta kuuluisi kiva ääni, ketjuna tsiptsiptsip, niin kuin ammattivalokuvaajan, paparatsinkin kamerasta. Toki on hyvä, ettei sitä kameraa mulle kukaan osta...minä kun en lue koskaan ohjeita! Syytän vain kameraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkelis koikkelis, vilukissi! Ruohottunut tie vie järvelle. Taaperramme usein kyseistä tietä pitkin. Tervetuloa meille maalle nauttimaan ruohottuneista poluista ja kukkivista pientareista. :)

      Hanki ihmeessä äänellinen kamera ja anna paukkua. Minäkään mitään ohjeita lue ja sen huomaa, varsinkin talvikuvissa, jotka tahtoo olla tosi sinisiä tai puhki palaneita. Kuvaaminen on ilonen asia!

      Poista
  8. Ajattelepas, miten helppoa kuvaaminen nykyisin on kun ei ole filmiä enää kameroissa! Kuvia voi ottaa vaikka kuinka ja tuhota ylimääräiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilma, niin totta sekä helppoa ja halpaa. Kännykkäkamera kulkee aina mukana ja on nopeaa napsaista kuvia.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...