sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Blogimaailmassa kiertää letkeä kuuden kuvan haaste eli pitää tiivistää viime kesä kuuteen kuvaan. Mahdotonta! Sain haasteen Kurjenkellolta, joka esitteli ansiokkaasti puutarhansa kaunottaria. Selasin kuvasatoani ja totesin, että aivan liian vaikeaa valita kuutta kauneinta kukkijaa, joten päädyin esittelemään suurimman työmaamme: Pikku Metsän raivaus.


Pikku Metsän puut kaadettiin kaksi vuotta sitten ja alue jäi kesannolle.
Tilasin toukokuussa paikalle kaivinkoneen kuljettajineen tasaamaan aluetta.



Hurjan haraamisen ja kivenpyörittämisen jälkeen pääsin
kylvämään nurmikkoa ja tekemään istutuksia.


Kesäkuussa Pikku Metsän ja Kesälän väliin rakentui vaja eli Pömpeli.
Alapiha on käytännössä jyrkästi laskevaa rinnettä,
joten seuraavaksi pengersimme Pömpelin edustaa,
että saimme istuma- ja istutusalueita.
Maa on täynnä voimakkaasti kasvavia rikkakasveja,
siksi käytämme suodatinkankaita ja juurimattoja erottamaan maamassoja.



Heinäkuussa piha alkoi näyttämään jo vähän valmiimmalta.


Elokuussa Kesälä sai ulkopenkin.
Kesälähän sijaitsee kukkulalla, jonka alapuolella on Olokolo.
Penkin ensisijainen tarkoitus on estää koirapoikia putoamasta Olokoloon.
Lisäksi teimme Pömpelin taakse siivon kompostialueen.


Ensi kesänä ehkä ehdimme istumaan ja nauttimaan...

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Tinttejä ja taivaanrantoja

Luontokuvausharrastus näin talvella ei välttämättä ole miellyttävää.
Näpit, kynsikkäistä huolimatta, ja kamera tahtovat hyytyä, puhumattakaan kuvaajasta.
Paitsi ei silloin, kun kuvaa ikkunan läpi lämpimässä huoneessa.
Pysyy kuvaaja ja kamera vetreinä...
Tässä siis taattua Nettimarttaa, luontokuvausta lasin läpi.


 

 

Yllä olevat kuvat napsin maanantaina.
Tänään maisema on kadottanut tenhonsa.
Tiet ovat yhtä luistavaa jääkenttää.
Murrrkele!
Lisäksi sähköt pätkivät, onneksi olivat pois vain kolme tuntia, tällä kertaa.
Hellaan ja takkaan tulet ja lämpö säilyi huoneissa.
Lauhaa talvista viikkoa, ystävät!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Lumihanki kutsuu...

Nyt se talvi tuli!
Koiramme, Myrsky ja Tuisku, nauttivat riemukkaasti lumesta.
Otin aamuhämärissä, yöpuku päällä, ensimmäiset lumikuvat.

Suojalumi on raskasta kolattavaa, 
mutta kunto siinä pukatessa kasvaa.
Valoisaa, ehkäpä en tarvitse otsalamppua,
kun lähden koirien kanssa iltalenkille.



perjantai 20. marraskuuta 2015

Nettimartta vaatehuoneelta, hei!

Muistatteko mainoksen: Tässä Simo Vaatehuoneelta, hei!
Noh, nämä terveiset tulevat omasta vaatehuoneestani, hei vaan kaikille!
Olen suunnitellut vaatehuoneeni remppaa yli viisi vuotta.
Nyt on aika toiminnalle.
Vaatehuoneeni värimaailma on 70-luvulta eli ruskeaa sävytettynä ruskealla.

 

Seinissä on kangaskuvioitua kuitulevyä ja lattiassa korkinsävyinen muovimatto.
Katto on kellastunutta puuta. Huoks!
Haluan raikkaan vaatehuoneen, joten kaikki menee uusiksi.
Maalaan katon valkoiseksi ja lattiaan tulee harmahtavaa (ei näy pölyt) laminaattia.

Vaatehuoneeni on pitkänomainen ja kapea.
Neliöitä siinä on yli kuusi, päädyssä on pikkuruinen ikkuna ja sivuilla kaksi ovea,
joten kalustaminen on haasteellista.
Maalaan seinät, joihin tulevat koristot ja vaatetangot, valkoisiksi.
Ensin ajattelin, että maalaan seinät raikkaalla kevään vihreällä,
mutta todellisuudessa koristot ja hyllyt peittävät seinät ja väriä ei näy.
Siispä päädyin tapetoimaan pienen ikkunaseinän!

Tässä muutamia tapettimalleja: 

 

 

Nouseeko jokin näistä suosikiksi?
Näin oikein kauniita mustavalkoisia tapetteja,
mutta taidan olla enemmän värien ja rehevyyden ystävä
(näkeehän sen jo ulkomuodostakin).

Näillä aatoksilla kohti viikon loppua, ystävät!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

maanantai 16. marraskuuta 2015

Salmiakkikakku ja ruusuja Ranskalle

Oletko salmiakin ystävä?
Entäs oletko syönyt salmiakkikakkua?
Ystäväni Pirkko pani tuumasta toimeen 
ja pyöräytti salmiakkiherkun.

Reseptinä hän käytti Kinuskikissan Salmiakkiseepraa.
Kakku painoi 2,7 kiloa.
Siitä riittää isommallekin porukalle.
Maku?
Eksoottinen, syvän salmiakkinen ja rehevän eloisa.





Ranskalle...


perjantai 13. marraskuuta 2015

Elämyksellistä

Harmaus ei ole ankeaa, 
ainakaan luonnossa.

Kävin tänään veljen mökillä Rengossa.
Näin kolme (3) hirveä!
Ensin säikähdin ihan hirveesti,
sitten vaan ihailin niitä sydän pamppaillen ja
lopuksi katsoin hirvien rymisevää poistumista kuusikkoon.
Matkaa oli noin 50 metriä.
Elämyksellistä!






keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pelastakaa pelakuut!

...ja näin tapahtui...
Poistin pelakuista kukat ja nuput.
Nyt ne nököttävät kellarissa, niukassa valossa.
Olen nimittänyt kuvassa olevan ikkunasyvennyksen ampuma-aukoksi.
Todellisuudessa sen kautta on varmaankin täytetty halkoja
vaivaistalon aikana kellariin.
Eka juttuni toisessa blogissani (Vuodatus), josta siirryin tänne Bloggeriin:

Talomme paikalla on 1880-luvulla ollut köyhäintalo tai niin kuin kansankielellä sanottiin vaivaistalo. Joskus 1920-luvulla nimi muuttui kunnalliskodiksi.
Aikakirjoissa lukee, että vaivaistaloon oli oikein tunku asukkaista. Joukossa oli vanhuksia, vaivaisia, raihnaisia, naisia aviottomine lapsineen ja sairaita. Joukkoon kuului myös sopeutumattomia (mitä se sitten tarkoittaneekaan), pahantapaisia ihmisiä ja ruokavelallisia. Sulassa sovussa? Tuskinpa vaan. Asukit eli hoidokit tekivät elantonsa eteen tilan töitä. Tilahan olikin suuri  yli 120 ha. Joukossa oli myös houruja eli mieleltään sairaita, joille lopulta rakennettiin mielisairaala eli hourula. Kunnalliskoti lopetti toimintansa vasta 1950-luvun lopulla.
Tilat jäivät kylmilleen ja olivat erilaisissa käytöissä kuten tehtaana. Meidän paikalla oleva puurakennus paloi, vain komea ja korkea kivijalka jäi jäljelle. Hienoa on, että 1970-luvun alussa idearikas taidekaupppias suunnittelutti paikalle talonsa ja kivijalka jatkoi elämäänsä. Mitähän kaikkea nekin kivet ovat nähneet ja kuulleet...
 

Vasemman kuvan ikkuna johtaa kellariin.
Kivijalan massiiviset kivet ovat peräisin lähellä olevasta vuoresta.
On siinä ollut miehillä ja hevosilla tehtävää kerrakseen,
kun kivet on louhittu, kuljetettu ja soviteltu paikoilleen.
 Työhuoneeni "riippuvat puutarhat"  ovat erilaisia posliikukkia.
Odottelen malttamattomana, milloin kukkivat, 
sillä odotettavissa on mustia ja vihreitä kukintoja. Uuuh!

Olin kouluttamassa Riihimäellä ja yövyin äidilläni.
Löysin äidin kirjahyllystä yllä olevan lehtileikkeen.
Pitäisikö aloittaa uutta kirjaa...
Aloittamiskynnys vain tuntuu olevan liian korkea.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Virtuaaliystävyyttä ja kolme K:ta (kastelukannu, kuu ja koirat)

Kastelukannu on vielä(kin) käytössä.
Mietin tässä, että pitäisikö palkita sinnikkäät pelergoniat ja
talvettaa ne palkkioksi runsaasta ja pitkäaikaisesta kukinnasta.


Kurkotin kuuta.
Tuloksena moderni taideteos mustavalkosisustukseen?


Bloggaaminen on tuonut mukanaan paljon virtuaaliystäviä.
Olenpa muutaman tavannut myös nokakkain ja
saanut tosiystäviä. Terkkuja Orivedelle!
Oikeanpuoleisen mäyräkoirasormustelineen lähetti vuosia sitten Mamma N.
Emme ole koskaan tavanneet, valitettavasti.
Mamma N on kissatäti ja minä koiratäti,
mutta yhteistä meillä on rakkaus eläimiin.


Ulkona ei ole kukkia kuvattavaksi,
joten olen siirtynyt kuvaamaan sisäkasveja.
Vihreää, vehmasta ja vehreää pitää olla, niin ympärillä kuin kuvissa.


Kuvasin pitkästä aikaa muitakin karvaturreja kuin omiani,
Tässä poseeraa herra Ruurik.
Se on rodultaan howavart.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Pelakuita ja lehtisilppua (+ 1 naisyrittäjä)

Terassilla kukkivat edelleen pelakuut,
muuten terassi on jo saatettu talviteloille.
Ai niin, yrttilaatikossa sitruunamelissa ja 
ruohosipulit ovat  vielä voimissaan.

 Aamulla aurinko paistaa matalalta.
Vaahteranlehdet täytyy käydä silppuamassa ruoholeikkurilla.
Lehtisilppu maatuu hyvin talven aikana.


Kirjoittelin naisyrittäjyydestä juttua muutamia päiviä sitten.
Joukosta oli jäänyt pois leppoisa Ei-Niin Pikkupuoti Humppilasta.
Söpöjä käsintehtyjä tuotteita ja iloinen kauppias.