perjantai 30. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

On aika muistella,
vaikka usein toivoisi, että unohtaisi,
niin kipeältä tuntuu...

Isäni kuoli 20 vuotta sitten, yllättäen, mökillä.
Hän oli käynyt katsomassa järvellä joutsenenpesää,
tuli kotiin ja kävi nukkumaan,
eikä koskaan herännyt.
Muistoissa myös mummot, ukit, tädit, setä, eno, isotäti ja ystävä.
Unohtamatta rakkaita lemmikkejä...


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Asiaa kuvakulmista ja naisyrittäjyydestä



Värillä ei ole väliä?
Voi olla näin,
mutta kuvakulma ja säätila vaikuttavat kuvan tunnelmaan ratkaisevasti.
Yllä olevassa kuvassa poutapilvet palleroittivat taivaan,
kun taas alemassa kuvassa oli juuri satanut ja huuhtonut värit pois.
Pieni polvien notkauttaminen vaikuttaa kuvakulmaan ratkaisevasti,
suunnilleen sama kohta, mutta kuvissa on aivan eri tunnelma.


Olen tänä vuonna tavannut useita kiinnostavia ja ahkeria naisyrittäjiä.
Yhteisiä ominaisuuksia heillä ovat innovatiivisuus ja rohkeus.

Voin lämpimästi suositella (ei ole maksettu mainos):
Laatikkokaupassa työskentelee Kirsi, joka taikoo suomalaisesta puusta vaikka mitä.
PiskiPalvelun Anne ohjaa koirat ja omistajat oikeille poluille neuvoin ja ohjein.
Ritvan Polttopuusta löytyy polttokaivertamalla tehtyjä lahjatavaroita esim. mietelausetauluja.
Patinaputiikin Jaanan puodissa löytyy vanhaa ja uutta. Olen tehnyt hyviä löytäjä.
Ainoa Humppilassa myy puodissaan kunnostettuja huonekaluja ja tekee taidolla remontteja.
Lähde Hyvään Oloon on kauneushoitola, jossa Jenni tekee 
mm. reikihoitoja ja intialaista energiahierontaa.
Kahvila ILO on hauskasti värikäään retro.




Kuvattu sisällä, kun valonsäteet osuivat somasti kasveihin ja koristeisiin.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Valokuvauksesta

Olen jo monta kertaa höpissyt, että valokuvaus on lempiharrastukseni. Onneksi suvussamme on ollut muitakin, joita kuvaus tai pikemminkin kuvauttaminen on kiinnostanut. Meillä on muistona suloisia kuvia, joissa vanhempani ovat pieniä. Isovanhemmat ovat myös tallentuneet mustavalkoisiin kuviin. Juuriaan on mielenkiintoista tarkastella valokuvien avulla. Kuvissa ihmiset ovat vakavia, jopa juhlallisen näköisiä, usein kuvat on otettu hautajaisissa, jolloin koko suku ja tuttavapiiri oli kokoontuneena yhteen. Vaatteet, huonekalut ja rakennukset kertovat omaa tarinaansa.

Ateneumissa avautui valokuvanäyttely, joka on NÄHTÄVÄ. Henri Cartier-Bresson. Olen aivan otettu hänen tavastaan nähdä maailmaa. Hänellä oli kyky ottaa kuva juuri mielenkiintoisimmalla hetkellä. Tarkoitukseni on käydä katsomassa näyttely marraskuussa serkuntytön Hennan kanssa ja joulukuussa ystäväni Kaijan kanssa. Näyttely on taatusti tuplakäynnin arvoinen.



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

50 daalianjuurakkoa ja paljon muuta

Sairaus selätetty, kiitos tervehtymistoivotuksista, hyvät blogiystävät!

Huikea viikko, jos ei oteta huomioon kuumetautia,
olen saanut vastaanottaa:
kipollisen ilmasipuleita
ystävältäni Pirkolta omenapiirakan
mieheltäni Kalevala-koruja 
(mies on tehnyt töitä 24/7 muutaman viikon ja halusi hyvitellä minua,
kun hän ei ehtinyt olla kotona ja viettää aikaa perheensä kanssa,
mies jaksaa yllättää 18 vuoden yhteiselon jälkeenkin)
eikä tässä vielä kaikki,
sillä veljeni naapuri antoi minulle noin 50 daalianjuurakkoa.
Miettikää mikä määrä!
Olen mykistynyt.
Kaikesta.

Täytyy panna hyvää kiertämään...








Tänään tuli sade.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kevyitä askareita toipilaalle

Olipa viikolla lämpimiä ja auringontäyteisiä päiviä.
Olisin halunnut tehdä pihatöitä esim. istuttaa saamani ilmasipulit,
mutta toisin kävin.
Pötkötin petin pohjalla torstai-illasta tähän aamuun saakka.
Lenssu.
Kova kuume vie voimat, mutta toisaalta silloin paranee nopeasti.
Nyt köpöttelen sisällä, pyykkään, päivitän blogia ja luen teidän blogejanne.
Sopivan kevyitä askareita toipilaalle.


Luuletteko, että vasemmalla oleva pörröinen pötikkä on kukka?
Jos näin, niin iso posliinikukkani kukkii tänä vuonna kolmannen kerran.




Keväällä ostamani pasuuna kukkii valkoisin kukin.
Kaunista!


Ulkonakin on kauniin värikästä.

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Penkkejä ja näkymiä

Asiaa penkeistä ja penkin vierestä.
Olen sijoittanut pihapiirimme useita tuoleja, penkkejä ja istumakiviä.
Esitten niistä muutamia.
Ensin on kuva penkistä ja sitten kuva, mitä näen penkillä istuessani.


Puupuistossa, itäosassa tonttia, on uusin istuma-alue.
Tästä kulmasta näkee koko alapihan:
hedelmäpuut, Marjatarhan, Pömpelin ja Kesälän.



Uusi istuin tämäkin, kivi, joka juurtui paikoilleen toukokuussa,
kun Pikku-Metsää maisemoitiin.
Oikeasti Pikku-Metsää ei siis enää ole, on vain nimi jäljellä.
Kivellä istuen näkee talon ja ylärinteen.



Olen ostanut useita metallisia penkkejä. Tässä yksi.
Tässä kun istuu, niin näkee alapihaa ja peltoja.



Ei varsinaisesti penkki, mutta tykkään istua pation kivireunuksella,
josta muuten näette kuinka jyrkkä alapihamme on.
Näkymässä on Pyry-koiramme muisto-omenapuu,
riippaoksainen paju ja sen takana (ei tosin näy) päärynäpuu.



Talon eteläseinustalla oleva penkki on 
lämmin paikka istua keväällä ja syksyllä auringon helliessä.
Siitä näkee Kesälän ja portin, joka johtaa alapihan riemuihin.


Näin meillä, kuinkas teillä?

torstai 8. lokakuuta 2015

Siemeniä ja chilejä (ja vähän muutakin)

Pakkanen käpeksi pihallemme, ja kaikki kesäkukat valuvat sen seurauksena lötköinä pitkin purkin kylkiä. Onneksi minulla on tänään, torstaina, vapaapäivä. Tiedossa auringonpaistetta (toivottavasti), haravointia ja kukkapurkkien tyhjennystä. Ai joo, pitää vajuuttaa myös kompostoria ja kipaista Kasvulaan katsomaan, mitä tomaateille kuuluu. Tuskin mitään hyvää...


Keräsin viime sunnuntaina kukkasten siemeniä. Kosmoskukat olivat ehtineet kypsyttämään siemenensä, mutta tsinniat kukkivat vielä silloin ja siemensaalis jäi laihaksi. Käytännössä olemattomaksi, koska pakkasen puraisun vuoksi tsinniat ovat istutuslaatikoissaan murheellisena massana.

Mikäkö on siemenpurkin keskellä? Chili CGN 21500. Eikö kuulostakin tuo nimi aivan tieteisseikkailun robotilta. Maku on kuulema tulinen ja makea ja tuoksu trooppisen hedelmäinen. Sain tämän pikkuruisen chilin oppilaaltani (nuori mies), joka harrastaa erikoisia chilejä. Ai niin, lisäksi yksi toinen oppilas lupasi tuoda minulle maanantaina ilmasipulin silmuja. Kyllä nyt kelpaa odotella ensi kesää.

Eikä tässä vielä kaikki! Veljeni naapurit, kaksi eri ruokakuntaa, olivat kysyneet veljeltäni tarvitseeko hän daalioita eli joriineita. Veli ei tarvitse, mutta hän oli hoksannut sanoa, että siskon pihalle kyllä mahtuu. Jihaa! Tiedossa on pari laatikollista daalianjuurakoita. 


Myrsky ja Tuisku, nuo meimämartan väsymättömät apurit.
Arvaatte varmaan, että ketkä juoksevat villeinä lehtikasoissa ja 
kuka joutuu ne sen jälkeen haravoimaan uudelleen kasaan.

Kävin tiistaina mieheni kanssa katsomassa toisen kerran, 
menemme muuten vielä (ainakin) kolmannen kerran,
Jussi Simolan järjestämää stand up -esitystä,
jossa Jussin lisäksi vierailee neljä koomikkoa.
He testaavat juttujensa kantavuutta meidän reaktioillamme.
Paikka on Forssan teatteri.
Hauskaa oli, taas.
Pieni vinkki katsojille, tila on todella intiimin pieni,
älä mene eturiviin, jos et halua joutua osaksi esitystä.
Koomikko istuu yleisöstä poimimansa herran sylissä ja
herrasta tuli esitys. 
Hulvatonta.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

(Onnellinen) Puutarhamaanikko

Puutarhamania on kamalan kavala tauti. Sitä kuvittelee olevansa normaali ja terve, mutta totuus räjähtää tajuntaan, kun alkaa nyppimään yleisillä paikoilla kuivuneita kukkia kasveista ja potkii ruohotuppaita kumoon santakäytäviltä. Ykskaks tajuaa, että hyväntähden, en ole kotipihalla.

Siinä sitten muinanaisina yrittää poistua tapahtumapaikalta ja sivusilmällä samalla vilkuilee, että kuinka moni kanssakulkija huomasi tapahtumaketjun. Tätä on tänä vuonna tapahtunut meikämartan kohdalla useita kertoja. Jotenkin vaan käsi koukistuu automaattisesti, tahdosta riippumattomasti. Sormet kaivautuvat multaan tai hiekkaan, ja tulee pakonomainen tarve nyppäistä tupas irti. Siis siellä yleisessä puistossa tai kaupan kukkapenkistä tai naapurin postilaatikon vierestä. Ihan kauheaa! Vielä en ole vajunut niin alas, että käsilaukussa (rullamitan ja ruuvimeisselin kanssa) olisi pari puutarhahanskoja. Auton takakontissa tosin odottaa pieni lapio, kun työmatkareitillä 54:lla on kolme pientä punakukkaista kurtturuusua tienpenkalla, ja taatusti aurausauto ne sieltä talvella irrottaa ja tuhoaa. Pakkohan ne ruusut on pelastaa. Onhan?

Lisäksi mietin ja suunnittelen puutarhaa ja höpisen puutarhasta, olipa mies tai ystävä yhtään kuulolla saatika kiinnostunut puutarha-aiheista. Esimerkkinä käyköön tämä: olin mieheni ja koiriemme kanssa aamulenkillä lauantaina. Olin varmaan vartin verran selostanut seikkaperäisesti, mitä tehtäisiin etupihalle ensi kesänä. Kysyin mieheni mielipidettä ja hän vastasi: Oletko nähnyt Facebookissa sitä videota, missä avaruuden planeetat on laitettu suuruusjärjestykseen?

Onnellisen avioliiton salaisuus piilee siinä, että kumpikin saa ajatuksilleen tilaa!

Onko minulla kohtalosisaria/-veljiä? Onko tähän tautiin lääkettä? Tarvitaanko tähän tautiin lääkettä? Tunnen kuitenkin olevani onnellinen ja ihan ilosesti pihalla.


torstai 1. lokakuuta 2015

Kysymyksiä, kuvia ja villasukkia

Sain Mäntylän Mummilta mukavia kysymyksiä. Meikämartta kiittää ja vastailee.

1. Runoa vai proosaa?
Proosaa, nykyisin, ja etupäässä dekkareita. Nuorena, kasvuntuskissa, tuli luettua paljon kotimaista runoutta. Ai niin, toki luen Heli Laaksosen runoja.

2. Kesä vai talvi?
Kyllä se on kesä, kärpäsineen kaikkineen!


3. Aamu vai ilta?
Olen aamuvirkku ja klo 21 aivan tööt, joten vastaukseni on aamu.


4. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Aikaisemmin puoliksi tyhjä, mutta nykyisin osaan katsoa elämää valoisammin.

5. Kukkia vai kynttilöitä?
Kukkia JA kynttilöitä, se on paras yhdistelmä.

6. Aurinko vai takkatuli?
Aurinko, paitsi kyllä syksyhölsillä on mukava, kun takassa ripisee lämmittävä tuli.


7. Työ vai vapaa-aika?
Sekä että, sopivassa suhteessa. Elämä on hieman vajaata, jos ei ole mielekästä ja haasteellista tekemistä. Olen freelance tietotekniikan kouluttaja, eli töiden saanti ei ole itsestään selvyys.
.
8. Punainen vai valkoinen?
Punainen (mutta ei nenässä muulloin kuin Nenäpäivänä)
.


9. Eniten harmittaa?
Suvaitsemattomuus (ja pihalla rikkaruohot).

10. Parasta elämässä?
Elämä itsessään, että on koti, perhe ja isänmaa.



11. Suurin toiveesi?

Rauha (pakko vaan sinnikkästi toivoa ja uskoa, että hyvä voittaa), niin maailmalla kuin kaikkien sydämissä.


Villasukkia turvapaikanhakijoille.
Kälyni oli viikon kylässä. Hän on topakka kutomaan sukkia,
joten ostin lankaa ja Lissu sutkutteli kolme paria sukkia.
Toivottavasti lämmittävät!