tiistai 17. tammikuuta 2017

Pihapiiriaakkoset: A

Blogeissa kiertää mukava puutarha-aakkoshaaste.
Laajennan aakkoset käsittelemään koko pihapiiriämme,
sillä tiedän mitä tulee kohdissa D ja O,
jotain aivan muuta kuin puutarhaa.
A niin kuin alku.
Aloin kirjoittaa pihapiiristämme 
toiveikkaana torstaina 2.9.2010.
Olin näköjään käynyt kukkasipuliostoksilla.

"Päädyin hankkimaan kahta erilaista nunnanarsissia: Baby Moon ja Havere. Pieniä, siis matalia lajikkeita molemmat. Lisäksi ostin idänsinililjoja, lehtolaukkoja, hentohelmililjoja, kevättähtiä, ukkolaukkoja ja helmililjoja. Aaah, talvella on ihana ajatella, että siellä ne mukulat nassottavat hangen alla ja odottavat kevätauringon herättävää voimaa."

 

 

Narsisseista on jäljellä kauniit muistot.
Tuntuu siltä, että sipulikukat eivät aivan ole minun juttuni.
Kirjoitin syyskuussa myös ahneenlaidoista.

"Onko sinulla, rakas lukijani, puutarhatyökalu, joka on aivan ylimaalinen ja jota et vaihtaisi pois? Jep, minulla on niitä kaksi: maitokärrit ja kottikärryt.

Kottikärryjä minulla on käytössä neljät ja yhdet virattomat, jossa kasvatan kesäkukkia. Ostin ensin sinkittyjä puutarhatöihin suunniteltuja kottiksia pari kappaletta, mutta ensimmäisen kivikuorman myötä Mieheni onnistui vääntämään alumiinireunat kiharaisiksi. Miehelläni sattui olemaan sopivasti synttärit ja ilostutin häntä uusilla kottikärryillä. Tällä kertaa ostin vankat rakentajan kottikärryt. Ne ovat pysyneet kohtuullisessa kuosissa, vain pari lommoa kyljessä.

Rakentajan kottikärryt osoittautuivat erittäin mukautuviksi pihatöissä. Pysyvät tasapainossa eivätkä retua, niillä voi kuskata multaa, soraa ja isoja kiviä. Aivan verrattomat kuljetuspelit. Ostin semmoiset sitten itsellenikin ettei tarvitse käydä kisaa Mieheni kanssa, että kumpi saa parhaat kärryt.
Kottikset eivät kuitenkaan sovellu hyvin risujen ja oksien kuljetukseen. Ja kuinkas sattuikaan silmiini maitokärrit! Aivan herkistyin ne nähdessäni. Kuulin (henkisiin) korviini lehmänkellon kalkatuksen, kärpästen surinan ja ripsumisen rapsahdukset ja maidon suihkeen ämpäriin reunaan. Aaah! Maitokärrit oli aivan pakko ostaa.

Iloisena aloitin risujen kuskaamisen kärreilläni, mutta voihan pahalainen, oksat työntyivät vähän väliä renkaiden pinnojen väliin ja olin lentää aisan yli nokilleni. Mikäpä eteen? Kätevänä marttana tuunasin renkaiden suojiksi vaneriset levyt. Pakko tunnustaa, että varsinaisen toteutuksen teki Mieheni.

Noh, siinä sitten hymyissä suin jatkoin risusavottaani. Kärrit pelittivät erinomaisesti ja homma luisti. Meillä oli kannonjyrsijämies töissä ja hän katsoi vähän pää kallellaan maitokärrejäni ja totesi: ”Oot sitten laittanu kärryihisi ahneenlaidat”. Elämän nälkää ja positiivista ahneutta teille kaikille!"


 

 

 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Huimaavan kaunis päivä geokätköilyn merkeissä

Huikean näyttävä päivä ansaitsee aivan oman postauksensa.
Olin lauantaina neuvomassa geokätköilyä 
ex-työkaverilleni Kirsille Jokioisten Elonkierrossa.
Hmm... neuvomassa?
Minulla on tasan kolme geokätkölöytöä hanskassa,
joten melko heppoisin perustein olin opastamassa.

Kaksi naista ja kolme koiraa sekä kuvankaunis keli.
Löysimme kaksi geokätköä,
joten onnistuimme täydellisesti.


Minäkin pääsin kuvaan.
Kuvan napsaisi Kirsi.


Koska minusta näyttää tulleen lintukuvaaja,
niin tässä tuiskupäivän talitintti.


Kerronpa vielä, että pakkaspäivän sinitintti
näytettiin toisenkin kerran viikon sisällä
Yle Hämeen sääuutisissa...


perjantai 13. tammikuuta 2017

Varpuset ja kalkkimaali

Pohditko, mitä yhteistä on varpusella ja kalkkimaalilla?
Ei niin mitään.
Kuvasin tänään makkarin ikkunasta varpusia,
jotka lehahtivat ikkunan alla olevaan norjanangervoon.

Tämä varpunen tuijotti minua kiukkuisesti.
Selvästi se yrittää näyttää uhkaavalta haukalta.


 

 

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla kalkkimaalia.
Sen kehutaan tarttuvan melkein kaikkiin pintoihin.
Ideana on aikaansaada rustiikkista maalipintaa.

Annie Sloan on kalkkimaalauksen asiantuntija ja ideanikkari.
Maalini on ostettu halpistavaratalosta 
eli ei ole AS-tuote.
Värisävy on harmaa, koska valkoinen oli loppunut.
Samalla ostin tukuittain erilaisia siveltimiä,
niitä kun ei huushollissa voi koskaan olla liikaa.
Kerron myöhemmin maalauskokemukseni kuvin ja sanoin.


Ostin seutukunnan verkkokirppikseltä 180 cm pitkän
mäntyisen vankoista rimoista tehdyn kukkalaudan.
Taattua 70-lukua.
Katsotaan saanko kalkkimaalilla vesiroiskerinkulat piiloon.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Siemeniä, multaa ja kukkalauta

Tilaamani siemenlähetys tuli.
Rynnistin kauppaan ostamaan taimimultaa ja
lisäksi löysin kirpparilta 180 cm pitkän mäntyisen kukkalaudan.
Hion laudan ja vahaan valkoiseksi.
Helmikuussa pääsen kylvämään valkoisen kellopasuunan,
tomaatit "Cream Sausage" ja "Red Pear" sekä
kaunopunahatut. 
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää,
niin tomaatit kasvavat pitkiksi luiroiksi ja
käyn toukokuussa ostamassa kaupasta uudet taimet.
Onpahan kuitenkin mukavaa puuhastelua
ennen kevään ulkotöitä.





tiistai 10. tammikuuta 2017

Yle Hämeen epävirallinen sääkuvaaja?

Napsin sunnuntaina sumuisia kuvia lähijärvellä.
Lähetin kuvani Yle Hämeeseen.
Miten kävi?
Kyllä, kuvani näytettiin maanantain uutisissa.

Olen lähettänyt kolme kuvaa viikon aikana,
ja kaikki kuvat on näytetty.
Voi tätä ilon määrää!

Tässä linkit aikaisempiin sääkuviin:
sateenkaari (oikeasti haloilmiö)
sinitintti pakkasessa


Alla on alkuperäinen kuvani.
Kuvassa tallustelevat mieheni Esa ja mäyräkoirakaksikko Puhurit.
Jää oli kestävää, ainakin rannassa, ja sumu pehmensi maiseman.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Kasvulan talvi

Kasvihuone Kasvula on huurteessa ja kohmeessa.
Olen tilannut hyötykasvien ja perennojen siemeniä.
Odotan uutta kasvukautta innokkaana.


Kasvulan ikkunoissa on siluetteja ja kiiltäviä killuttimia,
silti joka kesä jokunen poikaslintu 
koettelee kallonsa kestävyyttä ikävin seurauksin.


Kasvula on rakennettu raakalaudoista,
joita saimme omista kuusista.
Ikkunat ovat kierrätystavaraa.


Kivikasa odottaa kevättä ja lämpöä,
tai kivienpyörittäjä ainakin.
Kivistä tulee tukirakenteita loiviin rinteisiin.


Punainen on meidän pihan suosikkiväri,
näköjään.


lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaistulet

Kunnassamme on kyliä enemmän kuin Vilkilässä kissoja.
Letkun kylä on yksi virkuimmista.
Nimi ei siis ole enne,
vaan kylässä on toimintaa ja vipinää.

Letkun ja Portaan väki on järjestänyt vuosia
Loppiaisajelu-tapahtuman,
jossa kylän raitit ja talojen pihat
koristellaan ulkotulin, lyhdyin ja jätkänkynttilöin.

Olipa näyttävää ajaa Härkätietä pitkin
soihtukujan valaistessa pimeyttä.



Menossa oli mukanani Pirkko ystäväni ja mieheni.
Pakkasta oli 17 astetta,
tunnelma oli silti lämmin.